Perheenlisäys harkinnassa

Tauno ihastui. Se tapitti lumoutuneena kauniita tummia silmiä, kiiltävää turkkia ja pitkiä viiksikarvoja sekä ihasteli täydellistä väritystä. Eikä kyseessä tällä kertaa ollutkaan oma peilikuva
(saati bulldoggityttö) vaan ihan oikea gerbiilipoika. Että terkkuja vaan kasvattajille ;)

Vierailtiin eilen myös kauppakeskuksen eläinkaupassa, Tauno nimittäin keksi haluta oman lemmikin. Kriittinen ranskalainen kävi jokaisen häkin ja akvaarion asukin tarkasti läpi. Kilpikonna on kuolettavan tylsä, kani paisti ja kalat muuten vain vammasia. Mutta
Kalle, se oli suorastaan täydellinen!


Lopulta bulldoggi kuitenkin totesi Omistajassa olevan sille tarpeeksi kaitsettavaa -ainakin toistaiseksi.

Kiltti koira

Tauno on vahvasti sitä mieltä että auttava tassu tulee ojentaa sitä tarvitseville. Turha piheys hyvän asian edessä karisee ja se voikin huoletta komentaa Omistajaa tekemään lahjoituksen hyväntekeväisyyteen.

Sohvaranskanperuna kaapattiin syliin ja kuljetettiin Coronan ostoskeskukseen piristämään keräystehtävissä toiminutta anoppiaan. Tulevaisuudessa Tauno tulee tekemään osansa yhteisen hyvän puolesta. Mikään ei ole niin arvokasta kuin lahjoitettu aika ja kunnon annos koiranpentuilmettä!

Profiilikuvat 3.5kk

Behind the scenes

Lauantaina Omistan kämppä muuttui kuvaus studioksi kun Taunosta koitettiin ottaa täydellisiä profiilikuvia. Lahjonta, uhkaus ja anelu yritykset tuottivat tulosta, lennätte vielä pyllyllenne kun näette lopputuloksen!

Palaillaampa illalla asiaan ;)


Ps. Thänks Emma!

Karamellivaara

Kiireinen viikko takana, mutta hengissä ollaan. Omistaja palaa viikon "bloggauslomalta" täynä virtaa ja pää pursuten uusia postaus-ideoita. Tauno taas hyppii pitkin seiniä ihan muuten vaan. Joten pysykääpä taajuudella :)

Kaiken häsyämisen keskellä arjen pikku mukavuudet korostuvat. Taunonkin on helpompi keskittyä mm. verhojen repimiseen kun Omistajalla on mielessään paljon muutakin. Alesta mukaan lähteneiden tohveleiden innoittamana syntyi ajatus hemmottelu illasta: leffa, herkkuja, kynttilöitä ja rauhaa.

Ongelmaksi muodostui n.5 kiloa ranskiksen pentua. Bulldoggi kauhistui pahanpäiväisesti ja ritarillisesta luonteestaan johtuen päättikin oitis rynnätä apuun. Kaksi isoa vaahtokarkkia oli selvästi jalkoihin takertuen kidnappaamassa hänen Omistajansa. Se siitä rauhallisesta illasta sitten.

Kusetus.. eiku rokotus.

Tauno lähti Tornion eläinlääkäriasemalle rokotettavaksi. Omistaja meni mukaan pitämään tassusta - vai kumpihan siinä piti kumpaa.

Asiasta oli puhuttu jo etukäteen kotona, selitetty pitkät pätkät rokotuksen positiivisista vaikutuksista ja tärkeydestä sekä kirjattu pitkä ostoslista uusista leluista (lahjonta on paras tapa varmistaa bulldogin asiallisen käytös).

Koko odotushuone tuli hurmatuksi ranskalaisella karismalla. Eläinlääkärikin innostui kehumaan niin koiran terveydentilaa, luonnetta että ulkonäköä. Ehkä juuri se veikin ajatukset muualle sillä bulldoggi ei reagoinut piikkiin kertakaikkiaan yhtään mitenkään.

Omistaja koki itsensä hieman jymäytetyksi. Mustin&Mirrin leluhyllyjen välistä Tauno totesi reissussa olleen omat epämukavuutensakkin -kylmä tetoskooppi ei tuntunut rinnalla kivalta. Eläinlääkäriä tulisikin ensikerralla muistuttaa lämmittämään sitä käsiensä välissä. Vastaukseksi kassalta kuului epäuskoinen

tuhahdus ja jo niin tuttu kassakoneen kilahdus.

Vastahakoinen Verneri

Tänään käytiin tervehtimässä Omistajan ystävän lemmikkiä. Tauno ei ollut koskaan tavannut ketään jolla olisi ollut niin paha ässä-vika. Eihän siitä sähinän ja suhinan keskeltä saanut mitään selvää. Sekä oma että kissan Omistaja pitivät myös huolen ettei viittomakielenkään harjottaminen bulldogin kanssa onnistunut.

Kielimuurin takia piti siirtyä sanoista tekoihin. Tauno tuumikin jonkun leikkin sopivan rikkomaan kiusallinen hiljaisuus -hippa ehkäpä? Vapaaksi päästyään bulldoggi ampaisi kuin raketti syystäkin epäileväisen katin perään, joka katosi kuin pieru saharaan. Rankis kerkesi jatkaa sooloralliaan tovin ennen kuin edes tajusi toisen osapuolen ottaneet hatkat jo alkumetreillä.

Tutustelu jatkui kissan löydyttyä. Verneri tuntui paheksuvan kaikkia bulldoggin tekemisiä. Mm. ruokakuppinsa sisällön hotkaisemista. Omistajat elävät kaikesta huolimatta vahvassa uskossa siihen, että ajan kanssa lemmikit löytävät samanaaltopituuden, tai edes muutakin yhteistä kuin mieltymyksen kissanruokaan.

Pikku vampyyri

Harva poika pääsee osalliseksi tyttöjen leffailtaa, mutta bulldoggi on poikkeus monessa muussakin asiassa -hyvässä ja pahassa.

Muille vastakkaisen sukupuolen edustaja kolleegoilleen Tauno haluaa lähettää tervehdyksensä: ei ne salaiset miitingit niin jännittäviä olekkaan. Ranskalainen joutui pärjäämään kaiken karkinmussutuksen keskellä vesilinjalla. Ja entä ne rakkaushömppäleffat ja ihmissuhdejuoruilut? Niille bulldoggi näyttäisi pitkää nenää, jos siis vain kykenisi.

Vaikutteille altis pentu ei kuitenkaan jäänyt illasta tyhjintassuin. Twilightin innoittamana se sai tytöt piikkihampaillaan kiljahtelemaan. Omistajan selventäessä etteivät vampyyrit koskaan nuku, laiskanpulskea bulldoggi päätti miettiä ammatinvalintakysymystä uudemman kerran. Haukottelun alkaessa alkoi myös hirmuinen kiistä nukkumapaikasta, jokainen olisi halunnut pikku piraijan omaan syliinsä röhisemään. Hyväksi todetulle Omistajalle sitä lopulta kuitenkin päädyttiin.

Kruisaileva röhisijä

Ufoakin vaikeampaa on saada kuva pakkasessa ulkoilevasta bulldogista. Talvipostausta suunniteleva Omistaja joutui kaikessa itsepäisyydessään nöyrtymään, vaatteiden määrällä ei ole väliä kun koira kerkesi kurkata lämpömittarista -29C.

Suostuttelua vaati saada huopiin käpertynyttä Taunoa edes autoon. Lämppärit kaakossa ranskis alkoi lämmetä myös määränpäättömälle kaupungissa ajelemiselle. Etupenkillä Omistajan sylistä oli mukava tutkailla maisemia, röhistä puistoissa pissaileville koirille ja muuten vaan pöyhkeillä kanssa autoilijoille etutassut kojelautaa vasten. Innostuipa se välillä haukkumaan törttökuskejakin.

Matkustamisen kanssa ei ole vielä ollut mitään ongelmia. Johtunee pitkälti siitä ettei Tauno ole kiinnittänyt huomiota näyttelymatka-kuskusteluissa vilahtanelle sanoille: koirien turvavyö ja kuljetusboksi. Määrätietoisella ja nyt jo kuskin syliin haikailevalla pennulla saattaa olla asiasta vahva mielipide.

Kun ajatus on tärkein.

Omistajan on kärsinyt sitkeästä ja ärhäkkäästä flunssasta.
Tämä on saanut bulldogin suuren huolen valtaan; kuka nyt hoitaa hänen PR-hommansa?! Blogista on jäänyt päivityksiä tekemättä kun kirjoittaja vain niiskuttaa, vaikeroi ja valittaa. Fanipostikin on käsittelemättä (kukaan ei ole tohtinut kertoa että todellisuudessa postin tuomat kirjeet on pitkälti laskuja -jäävätpähän repimättä).

Tauno on sivusta seurannut ihmisten outoja parantumis- rituaaleja. Kuumemittari on sen mielestä loistava keksintö sovellettavaksi bulldogin tarpeisiin. Tästä lähtien Omistaja saa luvan mitata ruumiinlämpönsä ennen kuin edes ajattelee kömpivänsä yhteiseen sänkyyn. Vastaukseksi saamaansa naurahdusta "tietäisitpä mistä se sinulta mitataan" Tauno ei ymmärtänyt.

Toinen huomionarvoinen rituaali on niistäminen. Bulldoggi seurasi usein tarkasti kuinka vessapaperista revittiin pala, tuotiin kasvoille ja heitettiin menemään. Ja koska koira on ihmisen paras ystävä..

Bullmatonta elämää.

Bulldoggi ei ole mikään ongenkoukku, mutta silti sitä madotetaan. Vaikka Tauno ei jutun ideaa aivan ymmärtänytkään, omistaja oli päättänyt että sinähän syöt sen lääkkeen. Mikään ei ole bulldoggia itsepäisempi -paitsi sen omistaja.

Eikä se lääkekkään loppujen lopuksi kummemalta maistunut. Kyse taisi olla vain periaatteesta.

Seuraavana aamuna pilkka osui omaan nilkkaan ranskalaisen herätyksen muodossa. Kun marina ja valitus jälleen aivan liian varhaisesta riehumisesta alkoi kuulua korviin asti vedettyjen peittojen uumenista, Tauno totesi ykskantaan ja varsin vahingoniloisesti että " Aikainen lintu se madon nappaa".

(vielä) Harmitonta Hupia.

Bulldogeilla on taipumusta joutua helposti väärinymmäretyiksi. Uroksilla varsinkin; samasta rodusta huolimatta narttujenkin ajatuksenjuoksu jää mysteeriksi

Taunon onneksi sen elämään saapui 5kk ikäisen saksanseisojan verran Hupia. Vihdoinkin narttu joka ymmärtää pelinsäännöt: riehutaan, purraan ja painitaan ilman sen suurempia sitoumuksia tai velvoitteita. Pelkkää hauskanpitoa siis..

Ja niinhän siinä taas kävi, että pienen ranskalaisen tempperamentti johti jälleen jäähypenkille. Omistaja varoitteli Taunoa että koirien hiekan aikuistuttua se saisi vielä tytöltä nenilleen (vaikka se niin litteä ja ruttuinen jo nyt olikin). Sitä odotellessa kakarat otti elämästä ilon irti ja huushollista matot paikoiltaan.

Salainen ase.

Pikku ranskiksen ensimmäisen uudenvuoden vietosta käytiin henkevä keskustelu; "Sinähän et lähde mihinkään, ainakaan ilman minua!" röhähti ilmoille sen verran päättäväisesti ettei Omistajalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähtä bulldoggi kainalossa kaupunkiin.. värjäämään illan viettoon lähtevän ystävän hiuksia.

Sillä aikaa kun kylpyhuoneessa sotkettiin, Tauno suoritti antaumuksella tyhjän maitopurkin repimistä keittiössä. Rakettien pauke ei olisi voinut sitä vähempää kiinnostaa. Kun tuon ruttuturvan päiväunilta herättämiseenkin tarvitaan aikamoinen jysäys, ei piittaamattomuus moisiin kamelin pieruihin tullut yllätyksenä. Omistaja oli kuitenkin varautunut päivään possukorvalla. Sitä syödessä bulldoggi ei varmasti näe eikä kuule mitään muuta kuin hampaissa ratisevan herkun.


Ps. Taunon uudenvuoden lupaus oli osoittaa Omistajalle tämän kärsivällisyyden rajat. Lunastus alkoi heti seuraavana aamuna, ihan liian aikaisin startanneella hulivilihepulilla. Omistaja puolestaan lupasi ostaa tulevana vuotena hyvin hyvin paljon possunkorvia.