torstai 31. joulukuuta 2009

Tauno ja neiti permanentti

Tiina ja Lyyti koira kävivät tänään vierailulla. Omistajien keskustellessa näyttelyistä ja niiden harjoituksista, Lyyti totesi ettei ollut pitkiin aikoihin nähnyt mitään yhtä epämiellyttävää kuin moinen bulldogin pentu. Asiaa ei auttanut Taunon innostuminen kiusoittelemaan tyttöä puremalla tassuista ja jahtaamalla ympäri kämppää. Pienellä pojalla on vielä paljon opittavaa siitä mikä on hankalasti tavoiteltavaa ja mitkä puhtaat pakit.

Eniten Taunoa kiehtoi uudessa tuttavuudessa turkki; sellaista kikkuroiden ja käkkyröiden sekamelskaa ei oltu ennen nähty. Kun pikku ranskis myöhemmin vaati Omistajaa hankkimaan hänellekin sellaisia pari päälaelle, vastaus oli jyrkkä ei. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa eikä ideaa enää koskaan otettu esille. Googlessa on nyt yksi hakukerta lisää David Hasselhoffille.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Uusi mielitietty

Omistaja tunnustautuu alttiiksi heräteostoksille, ainakin Taunoon liittyviin. Bulldoggi ei tätä pane pahakseen, leluille varattu kori alkaa hyvää vauhti täyttyä. Pieni ranskalainen tuhahtelee aina tyytyväisenä hypähtäessään sinne aarteen etsintään niin ettei koirasta näy muuta kuin pylly ja viuhahti sätkivät takatassut.

Kynsisaksien hakureissulta lähtikin "yllättäen" mukaan pussillinen tavaraa. Illalla näky oli vähintäänkin hellyyttävä, vihdoin taisi löytyä jotain hyvin mieluisaa.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Julkaisuilmoitus.

Tää sivusto vittuilee joten Remuamista-kirjotus julkaistaan vasta nyt. Löytyy joko rullailemalla tarpeeksi alas tai klikkaamalla tekstin nimeä reunan blogiarkistosta ->

Kiitos ja anteeksi :)

Nyt naksahti.

Ensimmäinen viikko Taunon kanssa on mennyt tutustuessa (=laiskotellessa). Vihdoin Omistaja suuntasi katseensa pienen bulldogin tulevaisuuteen joka täten odottaa makoisia päiviä loppuelämäkseen. Sen ruttuisen turvan eteen nimittäin tuotiin jotain varsin ihmeellistä: ihana herkkuautomaatti.

Tänään aloitettiin siis naksutinkoulutus, joka toimii pohjana kaikelle muulle opitulle tiellä mestaruuteen. Vielä pitäisi vain kilpailulaji päättää.


Ps. Tietoiskuinfopläjäys outoa koiranmuona-operaatiota hämmästeleville:
Naksutin on pieni muovirasia, jonka metallikielen painaminen synnyttää naksahtavan äänen. Koira ehdollistetaan yhdistämään kyseiseen ääneen makupala tai muu palkkio. Pointti on ajoituksessa, jonka avulla koira saadaan oppimaan nopeammin sekä tekemään yhä tarkempia ja pitempiä suorituksia. Jos sitä siis käytetään oikein.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Suomenbulldoggi.

Tauno on Unkarista Suomeen tuotu Ranskanbulldoggi.

Tuossa on luultavasti enemmän maita kuin Omistaja osasi ekaluokalla luetella, ja pentu on sentään vasta 11 viikkoa. Ennaltaehkäistäkseen Sukujuuria etsimässä- ohjelmaan joutumista päätettiin bulldogin suomalaisuuden tunnetta vahvistaa. Mikä olisikaan parempi pohjalaisuuden symboli kuin perinteinen jussipaita (ottaen huomioon että Tauno on alaikäinen vetämään perskännejä eikä Omistajan henki ja elämä ole leijonien jääkiekkomestaruus).

Kiitokset Vuokko-tädille joululahjan kutomisesta! Me vielä ootellaan niitä ainakin kahtakymmentä paria sukkia noita pikkutassuja lämmittämään ;)

perjantai 25. joulukuuta 2009

Tyttöbakteereja

Ranskalaisten sanotaan olevan sekä romantikkoja että mustasukkaisia. Bulldoggi ei ole poikkeus ainakaan viimeksi mainitussa.

Tauno on sijoituskoira joka tänään tapasi ensimmäisen morsiamensa. Järkytys oli molemminpuolinen. Riina tuijotti silmät pyöreinä hänen hoitajansa sylissä istuvaa rääpälettä, joka omassa mielessään panikoi paikan takaisinvaltauksen tapahtuessa jättimäisen peffan alle
litistymistä.


Molempien onneksi omistaja selvensi että Riina saisi edelleen, aina ja ikuisesti tulla hoitoon kunhan pentu kasvaisi edes leipäpakettia suuremmaksi.

Kokoero tulikin huomatuksi. Viikon intenssiivisen Taunon kanniskelun jälkeen päätin napata Riinan käymään sylissä.. nostaen tottuneesti yhdellä kädellä. Vastaan ottikin 10 kertainen painomäärä, hyvä ettei olkapää lähtenyt paikaltaan. Touhuani seurasi paheksuva bulldogtyttö. Lähes olematonta nokanvarttaan pitkin tapittaessaan se antoi huomion arvoisen neuvon: kuntosali lienee paras keino pitää kaksi bulldoggia sovussa, varsinkin jos ne molemmat haluavat 24/7 olla hyvin lähellä samaa ihmistä. Omistajan uudenvuodenlupaus taitaakin olla etukäteen päätetty.

torstai 24. joulukuuta 2009

Joulupukki ja bulldoggi

Tänä vuonna isoäidin joulupöydässä olikin kaksi kinkkua.
Se perinteinen ja Tauno.

Bulldogin osaksi ruokailussa jäi vain sylissä istuminen, josta se kuitenkin suoriutui kunnialla. Pienen pennun suuriin korviin oli kiirinyt huhu, että vain kiltit koirat saavat lahjoja. Närkästys oli suuri kun joulupukin tapaaminen omistajan sukulaisen luona peruuntuikin perheen sairastuessa.



Äkäisen ranskalaisen turpa oli tavallistakin enemmän rutussa kotiin palatessa. Etiketti sääntöjen noudattaminen on raskasta, joten suunnaksi otettiin heti sänky. Peiton alta pilkotti rusetoitu jättiluu. Siinä meinasi koira pakahtua onnesta.

Joulupukki ainakin tuntuu ymmärtävän pientä bulldoggia: lahjat tulee valita fyysisen koon sijaan egon perusteella.
Tauno kiittää ja toivottaa lukijoille rauhallista joulua!

Pölypallojen puolustaja

Korvat ovat iso osa ranskiksen identiteettiä. Ainakin oma bulldoggini näyttäisi aivan E.T:ltä ilman noita läpsyttimiä. Asennekin on sama pienimmällekin lenkille lähdettäessä:
"I wanna go home!"

Tänään Tauno koki kauhistuksen rullaavan ulos siivouskaapista. Pentu ihmetteli missä kaikki desipelimittarilla varustetut eläinsuojeluviranomaiset ovat kun niitä tarvitaan; kapistus saisi samantien purku ja uudelleenrakennuskielto tuomion. Omistajaa ei eriävät mielipiteet kiinnostaneet vaan huushollin imurointi suoritettiin loppuun pahoista mulkaisusta huolimatta.

Pientä koiraa tapahtuma suuresti hämmästytti. Sitapaitsi mitä vikaa roskissa ja pölypalloissa on? Niillä voi leikkiä, niitä voi syödä ja niitä voi kätkeä sänkyyn. Omistajakin tuhahtelee kuin pesunkestävä bulldoggi aina löytäessään sieltä yhden.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Remuamista

Jokainen bulldoggi tietää kuinka tärkeää verkostoituminen on. Tauno on ottanut asian varsin vakavasti eikä alakkaan kaikemaailman puudeleiden kanssa hengaamaan. Tämän hetkiseen tuttavapiiriin kuuluu rottweiler (pian kokonainen lauma), bullterrieri ja tätänykyä myös aito pittbull.

12 viikkonen Remu tuotiin tervehtimään paria viikkoa nuorempaa tulokasta. Painimista, puremista, tassuilla läpsimistä ja pullistelua oli siinä määrin että lopulta Omistajat päättivät laittaa parivaljakon jäähylle. Eron hetken koittaessa Tauno juoksi huutamaan perään ikkunasta
"Sä saat niiiiiin turpaas enskerralla, oot hyvä tyyppi". Ensimmäinen samanikäluokan kaveri oli saatu.

Tätämenoa tuosta jengistä tulee vielä koirapuiston kauhu.

tiistai 22. joulukuuta 2009

V*tun blingbling

"10 viikkoa" Tauno tuhahtaa. "Jos nyt pentulaatikon avuttomuutta siihen voisi edes laskea".

Pienen bulldogin vapauden päivät on nyt luetetut. Musti&Mirri liikeen kassakone kilahti, omistaja niiskautti liikuttuneena ja ranskis on yllättäen askeleen päässä hirrestä. Uusi panta kimaltelee auringossa ja kutittaa niin perkeleesti. Edellispäivän valjaiden kokeilua Tauno piti lähinnä huonona vitsinä. Valitettavasti omistaja ei puistellutkaan päätä vapaudenriistolle vaan pelkästään ehdolla olleelle keinolle. Bulldoggityttö Riinalle ostettiin samanlainen vaaleanpunaisena joululahjaksi. Jospa ranskiksen ahdinko helpottaisi tiedolla kohtalotoverista.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Nukkumatti puhuttelussa.

Ensimmäinen yö takana. Raahasin patjan lattialle, jonka nähdessään Tauno tuumasi ainakin petikoon olevan kohillaan. Ihmetys oli suuri omistajan kömpiessä viereen.

"No hyvä on, mutta vain täksi yöksi" bulldoggi tuumasi ja painoi märän kirsunsa poskeani vasten. Hetkeä myöhemmin alkoi uninen tuhina ja yöllä herättiin kiistelemään tyynyn reviirijaosta. Jopa tällaisen koiraihmisen yllätti se kuinka paljon tilaa noin pieni otus voikaan viedä! Tauno käänsi kylkeä paheksuvasti tuhahtaen. Koko on ehkä kohillaan mutta prosenttuaalisesta jaosta pitää vielä keskustella.

Alku.

Ajatus Taunosta syntyi oman ranskanbulldoggi Brunoni menehtyessä yllättäen. Yhteinen kolmen vuoden taipale ehti opettaa että elämään kaivataan muutakin ranskalaista kuin pastillit ja manikyyri. Pelastus saapui pussissa Helsingin lentokentälle 15 päivä joulukuuta klo 16:00. Sen kävi vastaanottomassa Katja, joka hoiti rokotukset yms. kolmen päivän aikana jotka Tauno perheessä vietti.


Lauantai aamuna 19 päivä lähdettiin ajamaan 800km hakemaan pentu etelästä kotiin. Reissu kesti yhteensä 12 tuntia. Voi kertoa, että jännitys, hermostus, innostus ja pissahätä kasvaa potenssiin kymmenen jokaisen autossa istutun tunnin aikana. Perillä heitin vieraanvaraisuudet (kuten itseni esittelyn) nurkkaan ja viiletin sekä Katjan että hänen miehensä ohi halimaan ensimmäistä kertaa pikku Taata.


Puolustuksekseni täytyy mainitä että jossain Taunon viidenkymmenennen ja kyydenkymmenennen pusuttelukerran välissä käväisi mielessä että ensivaikutelma taisi mennä aika perseelleen. Huoli haihtui mielestä bongatessani huushollin kaksi muuta ranskista (joo, suuri yllätys että ranskanbulldoggien kasvattajalla on ranskanbuldoggeja..). Niiden parinviikon ikäset pennut nähdessäni peli oli menetetty. Rakastuin <3


Kotimatka meni vahtiessa pienen bulldogin unta. Tuhiseva pötkö heräsi vain parikertaa syömään ja tarpeilleen, sitten äkkiä kömmittiin takaisin syliin. Ei tainnut pieni ranskis arvata että sillä hetkellä siitä tuli yhden ihmisen elämänkeskipiste, rakkaus ja silmäterä. Eikä ihminen että kotiin päästyä huomasi ettei ranskis siedä toista: siisti manikyyri sai pintaansa tusinan hampaanjälkiä.