Alku.

Ajatus Taunosta syntyi oman ranskanbulldoggi Brunoni menehtyessä yllättäen. Yhteinen kolmen vuoden taipale ehti opettaa että elämään kaivataan muutakin ranskalaista kuin pastillit ja manikyyri. Pelastus saapui pussissa Helsingin lentokentälle 15 päivä joulukuuta klo 16:00. Sen kävi vastaanottomassa Katja, joka hoiti rokotukset yms. kolmen päivän aikana jotka Tauno perheessä vietti.


Lauantai aamuna 19 päivä lähdettiin ajamaan 800km hakemaan pentu etelästä kotiin. Reissu kesti yhteensä 12 tuntia. Voi kertoa, että jännitys, hermostus, innostus ja pissahätä kasvaa potenssiin kymmenen jokaisen autossa istutun tunnin aikana. Perillä heitin vieraanvaraisuudet (kuten itseni esittelyn) nurkkaan ja viiletin sekä Katjan että hänen miehensä ohi halimaan ensimmäistä kertaa pikku Taata.


Puolustuksekseni täytyy mainitä että jossain Taunon viidenkymmenennen ja kyydenkymmenennen pusuttelukerran välissä käväisi mielessä että ensivaikutelma taisi mennä aika perseelleen. Huoli haihtui mielestä bongatessani huushollin kaksi muuta ranskista (joo, suuri yllätys että ranskanbulldoggien kasvattajalla on ranskanbuldoggeja..). Niiden parinviikon ikäset pennut nähdessäni peli oli menetetty. Rakastuin <3


Kotimatka meni vahtiessa pienen bulldogin unta. Tuhiseva pötkö heräsi vain parikertaa syömään ja tarpeilleen, sitten äkkiä kömmittiin takaisin syliin. Ei tainnut pieni ranskis arvata että sillä hetkellä siitä tuli yhden ihmisen elämänkeskipiste, rakkaus ja silmäterä. Eikä ihminen että kotiin päästyä huomasi ettei ranskis siedä toista: siisti manikyyri sai pintaansa tusinan hampaanjälkiä.