lauantai 16. huhtikuuta 2011

Vilaus töistä

Kolme pientä työnajantajaa on pitänyt Omistajan kiireisenä. Pikkuruisesta koosta huolimatta vaatimukset on valtavat.
"Hanki mulle tällä sekunnilla maitoa tai täydellinen nukkumis- asento tai mä rääkäsen niin että noi kaks muutaki herää".
Ja entä kun kuvataan vaikka toisella on tissi hukassa?
Voin kertoa että tuli sanomista.


Lisää kuulumisia pentulaatikonuumenista huomenna! :)
EDIT: kunhan kamera suostuu yhteistyöhön :/

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Synnytyskertomus

Alla teksti Omistajan näkökulmasta; sekä kamera että Tauno jäivät kotiin. Ensiksimainittu harmittaa hirveästi, olisi ollut ihanaa jakaa tapahtuvat myös visuaalisesti. Mitä taas tulee nuoreenmieheen - parempi näin. Taju olisi kumminkin lähtenyt.

Ensimmäiset merkit masuasukkien muutosta saatiin perjantaiaamuna Riinan lämmönlaskuna. Vedet meni 15tuntia myöhemmin klo. 3.25. aamuyöstä, jonka jälkeen supistusten olemattomuudentakia kiirehdittiin eläinlääkäriin. Työnnöt saatiin lääkkeidenavulla aikaan ja tuntia myöhemmin lopen uupunut äiti synnytti pienen bulldoggi pojan.

Omistajat olivat tietoisia että jalostuksellisistakin syistä rodun synnytykset ovat vaikeita. Silti todellisuus löi lujaa kasvoille kun myötäeli tärisevän ja kaikkensa antaneen hoidokin uurastusta. Ensimmäisen pennun ulossaanti oli hidasta ja turhauttavaa, mutta ihmeellisintä mitä Omistaja on koskaan nähnyt. Poika joutui kätilön avulla hieman kamppailemaan ja virkoamisessa meni tovi. Lopulta elämä voitti ja pyyhkeidenseasta kuului komea karjaisu. Sellainen humaltunutta pelikaania muistuttava korkea rääkäisy, joka nostatti kulmia ja katseen kätilöön, "hyvä juttu, ei hätää".

Ensimmäisen pennun jälkeen Riina ei enää jaksanut edes seistä tutkimuspöydällä ja leikkaavalle lääkärille soitettiin. Paikallepääsyssä meni aikaa ja toinen pentu oli kerennyt laskeutua niin, että se oli saatava normaalisti ulos. Liukasteista huolimatta edistystä ei tapahtunut. Riina ei jaksanut ponnistaa eikä lääkäri kyennyt tuntemaan pennun päätä. Lopulta pentu piti jaloista vetää ulos jolloin kuului sielua vihlova rasahdun niiden murtuessa poikki. Pyyhkeille lysähti eloton pieni otus, jota ei yrityksistä huolimatta saatu heräämään. Lohduton ja sydäntäsärkevä hetki.

Jo nyt tajuttomuuden rajamailla kamppaillut Riina nukutettiin ja lääkärit veivät sen leikattavaksi. Omistaja päätti samalla poistatuttaa kohdun, sillä kokemuksen jälkeen pentuja ei enää koiralla tehtäisi. Alkoi odottaminen ja pienen pojan ihmetteleminen. Se oli kauneimpia asioita mitä olen koskaan nähnyt ja metelöi protestoivasti kun hieroin pyyhkeillä pitääkseni lämpimänä. Silläaikaa toinen epäonnisempi poikavauva makasi pienessä pahvilaatikossa kuolleena, ja huoli emosta ja lopuista pennuista oli musertava.

Pitkän odotuksen jälkeen lääkäri toi valkoisen pyyhemytyn jossa makasi märkä ja verinen otus. Otin käärön lääkärin kiirehtiessä takaisin saliin ja hieroin, puhdistin ja herättelin rääpälettä. Edellisen pennun menettämistragedian jälkeen oli uskomaton tunne kun pieni poika alkoi liikehtiä ja äännähdellä. Rääkäisyn kuulessa ei tarvinut tälläkertaa kääntyä kenenkään puoleen, sitä tajusi jo itsekkin että siinä pääsi etuoikeutetusti ja aitiopaikalta todistamaan jotain maailman ihmeellisimmistä ja kauneimmista äänistä ja hetkistä.

Lääkäri toi toisen pyyhkeen josta paljastui pieni tyttö, joka veljiensä tavoin karjaisi maailmalle olevansa paikalla. Herättyään pennut ulkoivat rimpuilla kääröjen sisällä ja rauhotuivat vasta kun niille antoi sormen jota imeä. Mielen valtasi rauha kun piteli kämmenellään olentoa, jonka iän pystyi laskemaan minuuteissa. Sellainen tunne, että juuri tässä minun kuuluukin olla, varjelemassa näitä kolmea uskomattoman suurta aarretta ja elämän ihmettä.

Riina kannettiin lattialle levitettyjen vilttien päälle ja pennut pääsivät sotkemaan huulensa ja leukansa sen maitoon. Leikkaus oli mennyt esimerkillisen hyvin ja ilman komplikaatioita. Lääkärit onnittelivat perheenlisäyksestä ja bulldogit pakattiin autoon. Oli jo pitkälle lauantaiaamupäivä ja lähdin nukkumaan jaksaakseni valvoa pentujen kanssa seuraavat yöt. Sänkyyn kaatuessa ei voinut muuta todeta kuin että "jösses mikä reissu".
Sellainen joka kosketti ja jätti jälkensä.

Omistajan lähettävät suuret kiitokset
kätilönä toimineelle Martsalle
& Simon eläinlääkäreille.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

"Mummi"

Saavuin juuri kotiin ja kaadun ihan hetken päästä sänkyyn. Aamuyöstä asti istuttiin eläinlääkärillä ja nyt on kolme bulldoginpentua autettu maailmaan. (fawneja, tyttö & 2poikaa)

Ihmeellisimpiä, kauneinpia, kamalimpia ja pysäyttävämpiä kokemuksia ikinä. Asia vaatiikin perusteellista perehtymistä,
ellei jo tänään niin pian.

Yöksi lähden hoitamaan kyseisiä Tauno- junioreita ja Riina-emoa, nyt siis nukkumaan. Jaksaa sitten halimussuttaa oikein urakalla <3

t. Omistaja, nykyään lisäarvonimellä "mummi"